Kuten varmaankin jokainen historian tunneilla hereillä ollut tietää, Suomi oli sodassa 1940-luvulla, kuten pitkälti jokainen muukin Euroopan valtio. Mutta harvempi tietänee että Suomessa oli myös omaa lentokoneteollisuutta jo sodan vuosina.
Jos jätetään Valtion lentokonetehtaiden (tästedes lyhenteellä VL) alitehoiseksi fiaskoksi jäänyt Humu (puusiipinen kopio amerikkalaisesta Brewsteristä - neuvostoliittolaisella moottorilla) sekä Myrsky (joka yksinkertaisesti vain valmistui liian myöhään), jää meille vielä eräs mielenkiintoinen kuriositeetti suomalaisessa ilmailuhistoriassa: VL Pyörremyrsky.
Pyörremyrsky suunniteltiin hyödyntämään materiaaleja, joita voitiin tuottaa Suomesta, kauppayhteyksien Saksaan ollessa vähintäänkin uhatut. Rakennusmateriaalina hyödynnettiin vaneria, huolimatta siitä ettei suomalainen teollisuus pystynyt vielä kovinkaan hienoon puun työstämiseen. Moottori oli saksalaisvalmisteinen Daimler-Benzin DB605A-1, sama mitä Suomenkin käytössä olleet Messerschmitt-hävittäjät käyttivät.
Sota ehti loppua ennen PM-1:n ensilentoa, mutta projektia jatkettiin kaiketi silkasta uteliaisuudesta. Kehitystyötä haittasivat kuitenkin huonot liimat, jotka pahimmassa tapauksessa olisivat saattaneet aiheuttaa katastrofaalisen hajoamisen kesken lennon, kunnes Saksasta saatiin kestävämpää tavaraa. Viimeisen kerran ainoa valmistunut Pyörremyrsky, tyyppimerkinnältään PM-1, lensi heinäkuussa 1947.
70-luvulla PM-1 entisöitiin ja se on tällä hetkellä esillä Keski-Suomen Ilmailumuseossa.
Miten minä liityn koko asiaan? Olen pienestä pitäen harrastanut ilmailua ja historiaa, ja etenkin Toisen maailmansodan aikana kehitetyt lentokoneet ovat olleet suoranainen intohimoni jo vuosia.
Sattumien kautta ajauduin opiskelemaan artesaaniksi, suuntautumisena mallinrakennus, ja melkein opiskelun alkumetreiltä asti oli jo selvää mitä tekisin lopputyönä - näköismallin jostakin lentokoneesta. Mallin kohteen valintaan vaikutti varmaankin seinälläni jo vuosikaudet ollut juliste Pyörremyrskystä, jonka olin omatoimisesti ottanut talteeni isäni papereiden seasta. (Julkaistu alunperin Tekniikan Maailmassa, ilmeisesti restauroinnin valmistumisen tiimoilta, eli 70-luvulla.)
Oli miten oli, tässä sitä nyt ollaan, ja ilmeisesti perääntymisen varaa ei enää ole, on saatettava loppuun minkä on aloittanut. Ja homma on hyvällä mallilla, rungon olen jo mallintanut ja siiven kiinnittyminen rungon pintaan on etenemässä hyvää vauhtia. (Joka onkin todennäköisesti koko mallinnuksen vaikein kohta.) Törkin tänne nähtäville jossain vaiheessa kuvia mallintelun etenemisestä.
Ja loppukevennykseksi vielä kuva taannoiselta reissulta:
(PM-1 & allekirjoittanut)
Kommentit